Lähtöpäivät

Ja aivan ensimmäiset kuvat saavuttuamme paikalle Cancunin lentokentälle. :) Hymyilyttää kun mietin noita ihan ensimmäisiäkin lomamuistoja. Pitkän ja huonosti nukutun lentomatkan jälkeen kumminkin hymyä irtosi aivan kunnolla. Huolimatta siitä miten absurdinen olo oli oikeesti, Alle kahta vuorokautta sitten oltiin oltu aivan tavallisessa talvi Suomessa jossa pakkasta taisi silloin olla noin -10 astetta ja nyt paikassa jossa voikin olla ilman pitkähihaista helposti, aurinko paistaa, on ihanan lämmintä ja kaikkialla on niin värikästä. Vihreitä palmulehtiä ja kasvillisuutta kaikkialla. Niin valoisaa.

Täysin ongelmitta lähtömme ei kumminkaan sujunut, mutta monesti se kuuluu reissun ja varsinkin hyvin kauas lähtemisen luonteeseen. Meidän oli tarkoitus lentää ensin Helsingistä New Yorkiin ja sieltä välilaskun ja koneen vaihdon jälkeen lentää Cancuniin, Meksikoon. Samana päivänä kumminkin meille ilmoitettiin, että lentomme New Yorkiin on peruttu siellä silloin vallitsevan hyvin suuren lumimyrskyn takia. Eikä myöhäisempää lentoa sinne olla järjestämässä. Finnair oli kumminkin järjestänyt meille korvaavan lennon Saksaan, Dusseldorfiin (oon varmaan amatööri kun en tiedä miten tällä näppäimistöllä saa uun päälle ne kaksi pistettä), jossa meidän pitäisi yöpyä yksi yö ja sitten seuraavana aamuna aikaisin lähteä pitkällä lennolla suoraan Cancuniin,
Meille maksetiin suht hieno hotelli lähellä Dusseldorfin kenttää yhdeksi yöksi ja tarjottiin ravintolassa illallinen. Tämä riitti hyvin meille tässä vaiheessa, ainoa mikä harmitti hieman oli että tämä lähtösähellys vei kokonaan yhden lomapäivistämme, kun lähtö Meksikoon oli vasta seuraavana päivänä. Mutta sellaista se on. Onneksi kumminkin päiviä oli vielä hyvin jäljellä ja huonomminkin olisi voinut olla. Tapasimme Saksan kentällä pari muuta suomalaista, joilla oli sama juttu, mutta heidän lähtö oli pitänyt olla jo päivää ennen meitä Helsingistä. Joten he olivat menettäneet siinä jo kaksi päivää.

Saksan kentällä meillä jatkui hieman sähellys (ei sinäänsä yllättävää kun me ja varsinkin minä kyseessä :D Sähellys on ominaispiirre.) kun ei heti löydetty oikeaa selvittelytiskiä, jossa meidän piti kertoa lennon peruuntumisesta ja että meille olisi täällä yhdeksi yöksi hotelli ja missä se on, miten pääsemme sinne jne. Kolmannella yrityksellä oikea tiski löytyi. Jipii!
Meille oltiin sanottu Helsingin kentällä, että matkalaukkumme lennätetään suoraa Cancuniin ja että Dusseldorfin kentällä me emme niitä ottaisi, vaan ne odottaisivat seuraavana aamuna valmiina Meksikoon menevässä koneessa. Ihmettelimme tätä hieman ja pariin kertaan kysyimmekin että varmastiko ovat siellä ja meille vakuutettiin että kyllä.
Saksan kentällä meiltä kumminkin kysyttiin ihan pariinkiin otteeseen eikö meillä ole laukkuja mukana. Kerroimme mitä meille sanottiin ja myös he ihmettelivät tätä hieman. Tästä johtuen tulimme myös aluksi itse hieman epävarmoiksi kummin se asia oli, mutta päätimme kumminkin luottaa siihen mitä meille ensimmäisenä oltiin sanottu että laukkumme odottavat meitä sitten Cancunin kentällä.
Meille kerrottiin että pääsemme Dusseldorfissa lentokentän läheisyydessä olevaan hotelliin minibussilla ilmatteeksi ja virkailija kertoi suunnan mistä bussin löydämme. Ja eikun överikalliin hammasharjan ostoon kentältä ja oikean minibussin etsimiseen!

Voitte arvata löytyikö se oikea bussi kovin helpolla...ja tässä vaiheessa aloimme olla myös hyvin nälkäisiä ja väsyneitä. Tämä ei kumminkaan vielä pahin näistä sähellyskerroista toki ole :D Lopulta kumminkin se oikea bussi löytyi (mikä näytti kyllä enemmän tilataksilta) ja saimme nopean kyydin hotelliimme, jossa oli parhaimmat king size bedit nukkumaan univelkoja pois sekä ravintolan pasta-annos oli onneksi riittävän iso (mulla on aivan pohjaton maha, syön HYVIN paljon).
Iloitsimme pehmeistä ja isoista sängyistä kun jo noin lyhyenkin lennon jälkeen alkoi kropan lihakset huutamaan Hoosiannaa. Mietittiiin että nyt on iloittava näistä ja nauroimme että ei tiiä millaiset sängyt Meksikossa odottaa... Olimme varanneet sieltä bungalow tyylisen hotellin sopivaan hyvään hintaan ja se vaikutti aika yksinkertaiselta ja alkukantaiselta kuvien perusteella. Kumminkin ihan siistiltä ja riittävältä, sillä matka ei muuten ollut mikään edullisin mahdollinen ja halusimme käyttää rahaa enemmän itse tekemiseen ja kokemuksiin. Eihän siellä hotellissa käydä kuin vain nukkumassa.
Illan päätteeksi Sonja kertoi hämähäkki kauhutarinoita, kuinka eräällä hänen tutullaan oli tullut nyrkin kokoinen hämähäkki vastaavanlaisessa hotellissa huoneeseensa. Sain jonkun semisydärin jo pelkästä ajatuksesta ja eikun hyvää yötä vaan ja levollisia unia ;) Seuraavana aamuna kukonlaulun aikaan koittikin jo se odotettu 11 tunnin lento paratiisiin.

(Tämä kuva googlesta. Itse lentokoneesta saatiin molemmilla kerroilla keskipaikat. Onneksi niistäkin näki myös hieman kuikuilemalla vastaavia kauniita lentomaisemia.)

Seuraavana aamuna herättiin jo ennen kuutta valmiina lennolle. Väsytti kyllä todella paljon, mutta väsymyksen sekaan mahtui myös paljon lapsenomaista innostusta ja odottavaa tunnetta. Olin aivan täysillä valmiina uuteen kokemukseen ja aivan haltioissani että pääsee auringon lämpöön. 

Lento sujui täysin ongelmitta ja 11 tuntiakin meni yllättävän nopeasti. Nykyään pitkänmatkan lennoilla koneessa on sen verran tekemistä kun löytyy se oma telkkariruutu edestä, josta voi kattoa vaikka mitä leffoja, sarjoja tai pelata pelejä. Tykkäsin itse enimmäkseen kuunnella musiikkia, mutta tulihan sitä teeveetä myös tuijoteltua. Nukuttuakin sai hieman, ei paljoa, sillä oon huono nukkumaan lentokoneessa. Vähänkin oli jo paljon. Univelkaa silti liikaa, mutta lomallahan ne ehtii pois nukkua. 

Pitkän lennon jälkeen jännitettiin Cancunin kentällä niitä meidän matkalaukkuja ovatkohan tulleet perille asti. Yliväsynyt olo lisäsi vielä enemmän sitä absurdista tunnetta että täälläkö me nyt oikeasti ollaan. Laukut ja me olimme saapuneet hyvin perille asti joten kaikki hyvin. :) 

Kun pääsimme ulos lentokentän ovista, meitä odotti noin 25 viiden innokkaan meksikolaismiehen hyökkäyslauma. "Hola amigas! TAXI TAXI?!" Aivan joka suunnasta tarjottiin taksia ja he huutelivat vuorotellen hintoja ja kyselivät paljon mihin olemme matkalla. Se oli aika hauskan koomista, ainakin hoitavat työnsä hyvin innokkaasti. :D Olimme ajatelleet joko taksia tai bussia alle, kun Cancunista määränpäähämme Tulumiin on noin reilun parin tunnin matka. Kävimme ensin syömässä ja sitten palasimme kyselemään uudelleen hintoja. Tuolloin Meksikossa oli paikallista aikaa päivä, noin neljän aikaan iltapäivällä olimme perillä Cancunissa.

Taksien hinnat Cancunista suoraan Tulumiin osoittautuivat aika kalliiksi tinkimisyrityksistä huolimatta. Monet pyysivät yli tuhatta pesoa eli noin sataa euroa siitä matkasta. Vaikka hintataso olikin alhaisempi kuin Suomessa, halusimme silti säästää joissain asioissa ettei rahaa varsinkaan loman aluksi kuluisi liikaa. Kuulemma myös hotellimme ei ollut hyvän ajoreitin päässä vaan suurinpiirtein keskellä viidakkoa. Kuulosti lupaavalta tuo alkava reissu. Ei muuten hoppua, mutta hotellissamme ei ollut 24/7 respapäivystystä, vaan vain kahdeksaan asti illalla. Meidän olisi pakko ehtiä ennen sitä, mikäli haluaisimme myös varmasti päästä yöpymään sinne. Kello oli noin viisi, joten olihan siinä vielä kolme tuntia aikaa. Ei mitään hätää. Niin ainakin luulimme... :D 

Suoraa bussia ei myöskään Cancunista Tulumiin kulkenut, eikä minibussit kuulemma huolineet kyytiin jos oli matkalaukkuja mukana. Päätimme ottaa normaalibussin kentältä Playa del Carmeniin, johon oli noin tunnin matka ja joka sijaitsee aivan Cancunista Tulumiin matkan varrella. Siellä vaihtaisimme joko toiseen bussiin tai taksiin, mikäli saisimme sopivan hinnan neuvoteltua ja aikaa riittää. Bussilippu Playa del Carmeniin oli noin 3 euroa, joten säästimme siinäkin jo hyvin. Jännä on myös paikallinen aikakäsitys verrattuna Suomeen. Suomessa kaikki on niin täsmällistä (tai noh...mitä nyt välillä VR:n tulee..), tuolla bussilippumme ostettua meille sanottiin "Sinco minuto", viiden minuutin päästä bussi lähtisi. Todellisuudessa odotimme reilu puoli tuntia. Ei kiirettä. Eikä se haitannut, se on heidän tyyli. Mistä voisi monelle muullekin olla ajattelemisen aihetta.

Bussissa ja viimeistään Carmenissa tajusimme että aika alkaa käydä vähiin.. Kello oli tulossa puoli seitsemän ja ilta oli jo hämärtymässä. Ei ehdittäisi ottaa bussia vaan oli suosiolla otettava taksi, että varmasti ehtisimme hotelliimme ennen kahdeksaa. Vielä noin tunnin matka edessä.. Taksikuskimme oli mukava ja puhui paljon. Esitteli itsensä ja saimme suht hyvän hinnankin neuvoteltua. Sanoi myös osaavansa ajaa hotellillemme. Taksissa alkoi univelat painamaan päälle ja nukuimme molemmat lähes koko matkan. Lopulta havahduin siihen että kello tulee puoli kahdeksan.. Tiellä ei lähes mitään katuvaloja. Kauanko olisi vielä matkaa ja kai hän nyt tiesi varmasti mihin oli meitä viemässä... 
Lopulta kävi klassinen ja eksyimme. Taksikuskimme pysähtyi ja lähti kysymään neuvoa lähiravintolasta. Itelle alkoi iskeä jo pieni paniikki.. 

Kävi ilmi että hän oli risteyksessä kääntynyt väärään suuntaan. Tietysti ihan ymmärrettävää että niin käy, yritimme silti selittää että meillä on kiire ja toivoimme että hän ymmärsi täysin. Taisi se ymmärtää. Yleisesti ottaen aika moni ei puhunut kovin hyvää englantia. Siinä sitten vikat 20min jännitettiin aivan kunnolla (ainakin minä :D) ehditäänkö ajoissa. Lopulta tasan kahdeksan taksi kaarsi hotlan eteen ja Sonja lähti juosten respaan, jossa vielä onneksi oli se tyyppi paikalla. 
Ehdittiin just ja just ja huokaisin helpotuksesta, sillä hetkellä mielessä ainostaan suihku ja samantien nukkumaan.  

Kun kirjauduimme hotlaan sisään, respan työntekijä (joka puhui ihan semi ok englantia) sanoi yllättäen että illasta aikaiseen aamuun ei ole sähköä. Mietimme jo että noniin, pimeessä huoneessa sitten vaan suihkuun. Myöhemmin kävi kumminkin ilmi että hän tarkoitti aamu seitsemästä ilta seitsemään ei ole huoneissa sähköä. Se ei koitunut niin ongelmaksi kun voisi luulla, sillä päivisin kun ulkona oli valoisaa ei juuri sisälle tarvinnut valoa. Toinen työntekijä lähti taskulampun kanssa näyttämään meille huonettamme. Oli aivan pilkkopimeää ja olimme hiekan päällä koko ajan ja huoneet osoittautuivat pieniksi majoiksi hiekalla. Tämä toinen työntekijä ei puhunut lainkaan englantia ja oli huvittavaa kun hän vaan puhui taukoamatta meille espanjaa eikä kumpikaan ymmärtänyt siitä yhtään mitään. Ite tiedän joitain sanoja espanjaksi ja pari lausetta. Sitä kieltä ois kyllä kiva oppia lisää. 

Hän vei meidät hyvin alkukantaiselle majalle ja aluksi oli itellä siihen hieman tottumista kyllä. Mutta lopulta se ei haitannut vaan oli oikeastaan aika avartava kokemus. Vessa ja suihku meillä kyllä oli, mutta maja oli hyvin pieni, jossa oli kaksi sänkyä, pöytä ja kaksi tuolia ja lavuaari lähes aivan vieri vieren. Kokemus tämäkin, ois sitä parempikin voinut olla, mutta miksi olla liian turhamainen jos jo tuollaiseen maahan ja paikkaan pääsee käymään? 
Respatyyppi 2 puhui meille vielä innokkaasti espanjaa astuessamme sisälle majaan ja yhden sanan ymmärsin hänen osoittaessa suihkuamme "caliente". Eli kuuma. Kuuma? Miksi hän sanoi kuuma ja osoitti suihkuamme? Ei kai vaan... manasin silloin mielessäni. Ja kyllä. Ei kuumaa vettä. Kylmä suihku. Hän olikin sanonut "No caliente" ei kuuma, tai jotain vastaavaa. Siinähän sitten pitkän reissun jälkeen rentoutumaan kylmään suihkuun :D Tiesimme että hotellissa oli myös yleisiä suihkuja, joten päätimme lämpimän veden toivossa ottaa niistä seuraavana päivänä selvää. Nukahdin suihkun jälkeen kun tukki aivan samantien. Aamulla heräsin monen eri linnun kauniiseen ja ei-niin-kauniiseen lauluun ja rääkäisyyn. Absurdinen jännä ja hyvä olo alkoi jälleen, hymyilin ja mietin "Olen lomalla."

Vähän pidempi eepospostaus tällä kertaa ja niinkuin sanoin, jos alan kaikkea kertomaan kerralla tulee se Sinuhe eepos, tosin täyttäähän tämäkin jo varmaan joitain kriteereitä :D Toivottavasti piditte postauksesta. Lisää lomapostauksia tulossa! Täähän on melkein kun eläisi koko loman uudestaan :)